lauantai 24. joulukuuta 2011

Amigurumi toivottaa joulua

Yksi tämän vuoden itsetekemistäni joululahjoista oli ihana ja suloinen amigurumi, pöllö. Tämän ohjeen kun näin, tiesin heti kenelle se pitää tehdä lahjaksi:)

Silmiä piti metsästää taas netistä. Taasen oli ongelmana se, että kauppojen postimaksusysteemi on aika kökkö. Joten sen ja värivalikoiman perusteella ostin ne Näpsäkkä verkkokaupasta. Tosin siellä ei ollut toimitusehtoja näkyvillä, vaan ne piti kysyä sähköpostilla. Tuotekuvaukset kaupassa olivat joko vääriä tai harhaanjohtavia ja osasta puuttui valokuva. Jouduin tekemään tämän johdosta palautuksen osasta tuotteista. Palauttaminen sujui hyvin, kunhan ensin kysyi sähköpostilla ohjeet. Ostin tietenkin myös varastoon vähän näitä nukensilmiä / turvasilmiä / painettavia muovisilmiä.

Omat virkkaustaidot ei ole koskaan ollut terässä, mutta onnistuin, kun hieman kertasin virkkausohjeita. Opin jopa tuon amigurumien aloitusteksiikan. Muutaman kerran tein ja purkasin eri kohtia, kunnes kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Pyrstön jopa suunnittelin itse, kun ohjeessa ollut häntä ei mielestäni yhtään ollut pöllölle sopiva.



perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulukortit 2011


Tänä vuonna yksinkertaisuus oli valttia joulukorttien väsäämisessä. Sitten kun tulee se vuosi, että päätän ostaa valmiit joulukortit, niin ihmiset voivat päätellä, että nyt on äiskältä aika loppunut. Tai pinna. Viimevuonna joulukortteja tehtiin hyvissä ajoin, niihin tilattiin valokuvia, liimailtiin tarroja ja taiteltiin pahvia haitarille, mutta tänävuonna, tämän topeasti hujahtaneen syksyn jälkeen halusin maailman simppeleimmät kortit. Ja kuva-aihekin esittää juuri olotilaa, johon olen pyrkimässä:)

Kortit on piirretty valmiille korttipohjalle "valopöydän" avulla. Tein kotikutoisen valopöydän kirkkaasta muovisesta säilytyslaatikosta ja jouluvaloista. Laatikko tyhjäksi ja nurinpäin pöydälle. Laatikon sisään jouluvaloja, otsalamppu ja liikuteltava yölamppu. Ja huoneen valot pimeäksi, niin näki pahvista läpi mallipiirroksen.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Piparivalvojaiset

 Kokeiltiin telkkarissa nähtyä ideaa sulattaa nallekarkkeja pipareihin tehtyihin aukkoihin. Jo aukkoiset piparitkin ovat meille aika uusi juttu, niin eipäs sitten tämä karkki-ikkunajuttu:)

Parhaat ikkunat syntyi sulattamalla kaksi nallekarkkia samaan aukkoon, riippuen tietenkin aukon suuruudesta. Karkit lisätään uuniin siinä vaiheessa, kun piparit ovat minuutia vaille valmiit.

Innokas ikkunatyyppi

Parasta leipomisessa on valmiiden syöminen...

tiistai 20. joulukuuta 2011

Vaarallista askartelua


Joulukranssi on yksi vaarallisimmista teoksista, mitä ihminen voi tehdä:) Ainakin jos omaan kokemukseeni on uskomista-ja miksei olisi. Tunnin kykkiminen lattialla kranssin parissa edeten ja purkien päättyi hieman epätavallisesti, nousin ylös lepuuttamaan selkääni ja sitten vintti alkoi pimetä. Ja hups vaan löysin itseni lattialta. Aikamoinen mustelma tuli käsivarteen, kun tv-tason päälle olin pyörtynyt. Sittemmin jatkoin kranssin tekemistä pöydän ääressä, en enää kannata lattialla askartelua...


Kranssini tein valmiin pajuympyrän päälle mustikan varvuista. Varvut kiinnitin ohuella metallilangalla pieninä nippuina. Jokaisen pienen nipun kiedoin kerran langalla ympäri. Muutama nippu ensin vierekkäin etupuolelle ja metallilangan kierto takapuolelta taas eteen. Suurin piirtein kaksi muovikassillista materiaalia tarvitsee tällaiseen kranssiin.

Kahden vaiheilla painin sen kanssa, pitäisikö kranssiin lisätä vielä koristeita... Pidän yksinkertaisesta ja varsinkin kun tässä on paljaana upea tekstuuri, niiin enpä taida sitä enää pilata. Ja sitäpaitsi olen aikaisemmin ollut taipuvainen ylityöstämiseen, monesta työstä olen jälkeenpäin ajatellut, että olisi ollut parempi vähemmällä.


Viimehetken lahja, kukkapinni



Kuten joskus aikaisemminkin olen sanonut, toimin parhaiten kun aika on loppumassa, parhaat ideat syntyvät viimetipassa. Nyt syntyi hiuskoriste nahasta. Tällainen syntyy nopeasti, muutamia tarvikkeita kuitenkin täytyy valmiiksi löytyä, jos aikoo viimetippaan jättää...

Tarvitaan pieni pala nahkaa, pieniä helmiä, paksua lankaa, neula, pinni sekä nahkaliimaa (ei välttämätön).

Kukasta voi tehdä tietenkin myös rintaneulan tai pampulan tai jotain muuta.


Leikkaa terälehtiä, 6 on hyvä määrä.


Aloita terälehtien yhteen ompeleminen laittamalla ensimmäiseen terälehteen kunnon solmu. Sitten pujota terälehdet ja helmet lankaan kuvan mukaisesti.


Sulje terälehdet ympyräksi solmimalla lanka alkusolmun kohtaan.


Liimaa terälehtien sivut toisiinsa nurjalta puolelta, jotta kukka pysyy kauniimmin kasassa.


Ompele pinni kiinni nurjalle puolelle.

Jouluaskartelua



Viimeisimmässä Kaksplussassa oli tällaisen joulukorttipostilaatikon kuvia ja ohje. Tältä vuodelta puuttui vielä järjettömät jouluaskartelut, joten päätin kokeilla tällaista viiden minuutin projektia. Laatikko syntyi weetabix-laatikosta, paperina käytetty ruskea pakkauspaperi, rusettina paperinarua, jota käytin mm. lampunvarjostimessa ja hääaskarteluissa. Postilaatikko seinään nastalla ja valmista on!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Paras yövaippa

Esikoisen kanssa en uskaltanut yökestoilla ennen kuin hän alkoi olla (muistaakseni) kahden vanha. Esikoisen vaipatuksessa oli haastavaa myös oikeanlaisten vaippojen löytäminen ihan vain päiväkäyttöönkin, kun ei ollut sitä kokemusta, mikä nyt on karttunut. Ja silloin halusin välttämättä tehdä vaipat itse. Nyt luotan aika paljon muiden valmistamiin vaippoihin, sekä omat ompelemat ovat hieman laadukkaampia, kuin tuolloin. Esikoisen aikaan kakkaylivuoto tapahtui aika usein, nyt kakkosella kakat on päässyt vaatteeseen asti vain kerran:)

Kakkonen, herra O, on kestoillut koko ikänsä. Kertavaippoja on mennyt vain yksi vastasyntyneen paketti, eli olisko 28 vaippaa? Näin vähän myös siksi, että isovanhemmat ovat jo tottuneet kestoiluun, eikä kyläreissuille edes tule mieleen ottaa kertiksiä. En siis ole mikään fanaattinen täyskestoilun ihailija, mutta taloudellisesti tämä vaan nyt on kannattavampaa, kun vaipat on valmiina, eikä kertiksiä kannata ostaa, kun hyvin menee ilmankin. (Tosin ei se, että on vaipat jo valmiina vaikuta siihen, että niitä tulee vielä lisääkin ostettua...)

Joten ajattelin paljastaa meidän parhaan yövaipan kaikille sellaisesta haaveileville:
Herra O kuvaushetkellä 5kg, 2.5 kk

Nalle sisätäyttö, S-koko, täytettynä bambuimuilla.

Bummis nepparikuori, koko S.


torstai 24. marraskuuta 2011

Terveiset laatikon sisältä!

Henkinen laatikko vaivaa. Tällä kertaa imetyspaitojen takia... Tai kauppojen puolesta laatikko on aika konkreettinen; mustaa ja yhdenmallista luukkuratkaisua (ja huonoja materiaaleja). Tosin olisihan tämäkin rahalla ratkaistavissa, ulkomaisissa verkkokaupoissa on vaikka millä mitalla mitä erilaisempia imetyspaitoja. Varsinkin Japanista löytyisi paitoja, joista ei edes huomaa, että ne on imetykseen. Inhottavaa kuitenkin huomata, että itse tyytyy tasan niihin huonosti istuviin, tylsän näkösiin paitoihin, kun ei ole aikaa, viitsimistä, halua tuhlata rahaa ym. ym. Jospa kuitenkin saisin asialle tehtyä jotain ja vaikka väsättyä parikin imetyspaitaa itse. Malleja olen metsästänyt netistä ja suunnitellut vähän. Seuraavaksi olisi kaavojen piirtäminen ja kankaiden hankinta. Joka muuten on myös aina kompastuskivi näissä trikoisissa vaatteissa.

Tämä on ihan lemppari!

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vauvan huopatossut koko 17-18


Vauvan neulotut huopatossut Huopanen-langasta, ohjeenmukaisilla puikoilla.
Koko käy vastasyntyneelle.
Neulottu tavallisen villasukan tavoin.
Koko 21 löytyy täältä.

(Ohjeesta tulee kuvan mukaiset tossut. Ohjeessa olevat "tai enemmän" ovat huomioita miten tossuista tulee ehkä paremman malliset)

Luo 32s. jaa ne tasaisesti neljälle puikolle.
Neulo vartta 3-4krs (tai enemmän).
Neulo kantalappua 8krs, ei vahvistettuna.
Neulo kantapää.
Lisää kantalapun/kantapään sivuihin 4s.
Tee kiilakavennukset molemmille puolille kaksi kertaa (tai enemmän)= 25 tai 26 silmukkaa.
Neulo jalkapöytää niin, että pituus etureunassa aloituksesta 17krs.
Tee kärkikavannukset tasaisesti sukan sivuilla.
Huovuta sukat pesukoneessa 60asteessa, laita joukkoon pesuainetta. Pese esim. pyyhkeiden kanssa. Laita sukkiin sisälle pienet muovipussit estämään sukkia huopumasta kiinni.
Muotoile huopuneet sukat kosteina muotoonsa ja anna kuivua.
Poimi sukan suulta virkkuukoukulla parillinen määrä silmukoita ja neulo niillä sopivan korkuinen varsi joustinneuleena 1o. 1n.

Ennen huovutusta

Pesukonehuovutuksen jälkeen

Tuplarattaat, hoitolaukku ja muut lisätarvikkeet

Nyt on päästy oikein kunnolla ajelemaan näillä I Candy Peach Blossom tuplilla, jotka siis vauvaa ja kolmivuotiasta kuskataksemme ostimme. Ja koska ennen ostopäätöstä en itse löytänyt netistä paljoakaan kommentteja näistä, niin päätin listata joitan asioita, hyviä ja huonoja, joihin olen törmännyt näillä ajaessani. Myös muutaman lisätarvikkeen esittelen samalla:)

I Candy Peach
PLUSSAA:
-Ketterät, mukavat työntää.
-Pienet.
-Riittävän pienet myös jatkossa yhdellä lapsella,sitten kun pelkästään kuopus tarvitsee näitä.
-Kauniit:)
-Helposti säädettävissä makuulle.
-Hyvä teleskooppiaisa, riittävän pitkä myös kun alakoppa paikoillaan, jalat ei kävellessä osu.
-Mahtuvat bussiin siinä missä tavallisetkin vaunut.
-Helposti saa alakopan pois ja kiinni ( mies tosin eri mieltä).
-Yhden lapsen rattaina paljon tavaratilaa.

MIINUSTA:
-Alimpaan koppaan vaikea laittaa lasta ja ottaa pois aisan takia.
-Tuplina ei juurikaan tavaratilaa tai sinne pääsee vaikeasti käsiksi.
-Kasattaessa istuimet otettava pois, eivät mene kovin pieneen tilaan.
-Kopan kuomu raksuu kovalla äänellä, kun sitä säätää ylös ja alas.
(vauva ehdollistanut sen äänen nukkumiseen).
-Alakiinnikkeisiin ja yläkiinnikkeisiin menee vain tietyt istuinyksiköt. Meille ostettiin vain alakiinnikkeisiin sopiva vaunukoppa, jolloin kun kuskaa pelkkää vauvaa, niin koppaa ei voi siirtää yläkiinnikkeisiin, vaan koko komeus on mukana. Tosin silloinkin ketterä ja suht pieni.
-Hoitolaukkua ei voi roikuttaa aisassa ainakaan, kun alakoppa kiinni.


HOITOLAUKKU MAAILMAN PIENIMPÄÄN TAVARATILAAN:

Hoitolaukulle on meidän järjellä vain yksi mahdollinen paikka ja se on tämä pienen pieni kolo. Kopan alle jää kyllä tilaa, mutta sinne en laittaisi tavaroita, joita tarvitsee varmasti matkan varrella.

Joten.
Hoitolaukku on ollut työn alla siitä lähtien, kun vauva putkahti maailmaan, eli kaksi kuukautta ollaan tässä yritetty pärjätä erilaisilla pussukoilla ja nyssyköillä, eikä mitään varmuutta, että vaipat ja vaihtovaatteet olisi mukana ulos lähtiessä. Tarkoitus oli tehdä oikean kokoinen ja mallinen itse, mutta tänään mukavasti yllätyin, kun löysin marketista juuri oikean mallisen ja kokoisen laukun. Ja siinä on vielä paljon vetoketjutaskuja, niin saan kaikki tavarat järjestykseen. Ostimpa sen sitten pois, vaikkei se mikään kaunokainen ole. Laukkuja on vain itse niin vaikea tehdä. Siis jos haluaa siihen kestävät kankaat ja pysyvän muodon. Ja paljon taskuja. Jotkut asiat on vain parempi ostaa.


Mutta ei asia kuitenkaan niin yksinkertainen ole;
laukku kaipaisi mielestäni hieman koristusta ja piristystä. Ensin ajattelin päällystää osan siitä kivalla kankaalla, mutta yön yli nukuttuani hylkäsin sen idean. Tällä hetkellä siinä nököttää vain Kestovaippayhdistyksen pinssi:)


MUITA AH-NIIN-TARPEELLISIA TARVIKKEITA:

Kopan alatilaan olen sijoittanut kaksi sadesuojaa omissa pusseissaan.
Tarrakiinnityksellä ne pysyvät rungon mukana, eivätkä tipu matkasta.

Tein rattaisiin myös "verhot" eli
tuulensuojan/näkösuojan rauhallisempia unia takaa ajaen.
Kuminauha pitää verhon kuomun päällä ja
nepparikiinnitteinen nauha kulkee istuimen alta.
Nepparit on molemmissa päissä,
jotta sitä on helppo käsitellä kummaltakin puolelta rattaita.

Kevyitä kauppakasseja varten laitoin aisaan kassikoukut. myös kassillinen ulkovaatteita roikkuu niissä kivasti, kun mennään kauppaan ym.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Hääpuku

Tässä palasia hääpuvun ompelusta. Vinkiksi muille rohkeille; kannattaa miettiä muutamaan kerran, ennenkuin päättää tehdä morsiuspuvun itse... Haasteena minulla oli aikataulu, kun vauva syntyi n. 6 viikkoa ennen häitä, sitten piti kadottaa vauvaläskit ja sitten ommella hääpuku. Mutta onnistui se loppujen lopuksi. Muutaman kerran meni hermot, muutaman kerran iski epätoivo, kangaskaupassa käytiin moneen otteeseen ja vääriä ja epäsopivia kankaita ostettiin. Lopputuloksena puku valmistui kaksi päivää ennen häitä. Tai valmistui sellaiseen kuosiin, että ulkopuoliset eivät tiedä mitä on jäänyt kesken:)

Tyllialushametta aloittelin jo ennen vauvan syntymää. Aikamoista takkuilua sekin, kun en ole ennen ommellut, eikä mistään oikein löytynyt ohjeita senmalliseen, kuin tarvitsin. Halusin ISON alushameen. Alushame rakentui vuorikankaasta ja monista eripituisista kerroksista tukevaa tylliä. Tyllin ompelin suoraan vuorikankaaseen kiinni. Vyötäröllä on kuminauha, joten alushameen ei tarvitse olla ihan oikean kokoinen.



Pitsin ompeleminen oli SUURI haaste! Ostin kankaan Villisilkistä. Se on helmi- ja paljettikirjaitua pitsiä ja heti kun näin tuon kankaan, tiesin, että sitä oli saatava. Puolen metrin pala maksoi alennuksilla 88€. Senpä takia hirvitytti ryhtyä sitä työstämään, kun en ole aikaisemmin pitsiä ommellut. Pitsi tuli korsettiyläosaan ja ompelin sen käsin lähes valmiin korsetin päälle. Saumat tein leikkaamalla pitsiä kuvion mukaan, eli ei missään nimessä suoria saumoja, joissa kuvio katkeaa ja sivuihin tulee selkeät saumat ja saumanvarat. Vaikeaa oli saada muotoiltua pitsi korsetin päälle niin, että rintalaskokset ja muut kurvit saa nätisti ommeltua huomaamattomiksi.


Muotoilin ja kiinnitin pistin korsettiin ensin keskeltä, yläosasta ja sivuilta. Kun sivujen oli muotoiltu korsetin päälle, muotoilin tavallisen rintalaskoksen, jonka kärki osui rinnan korkeimpaan kohtaan.


Sitten rupesin pikkuhiljaa kynsisaksilla leikkaamaan pitsiä auki ja katsoin, että kuviot menevät kauniisti lomittain. Käsin ommeltu sauma kiemurtelee kuvioiden mukaan. Valmiissa korsetissa saumojen paikkoja ei huomaa, vaan pitsi näyttää jatkuvan normaalisti näin.

Lisää tulossa, kunjhan kaivan kuvia jostain..





Nahkalaukku


Tämä pieni käsilaukku on syntynyt nahkatakista, jonka hankin kirpparilta. Laukku on ommeltu ihan tavallisella ompelukoneella ja ihan tavallisella neulalla. Hieman pidemmällä tikillä vain, ettei repeä käytössä. Röyhelö on tehty n. 5cm x 30cm paloista, joista ensin ompelin monta metriä pitkän nauhan, sitten ompelin toisen pitkän reunan taitteelle ja toisen reunan epäsäännöllisesti rypylle. Ryppyreunan ompelin sitten vapaasti ympyrälle laukun päällikappaleeseen uloimmasta reunasta aloittaen. Seuraava kierros aina peittää alleen edellisen kierroksen ompeleen. Ompelu loppui kehän keskelle, johon koristeeksi laitoin vanhan rintaneulan piilottamaan ryppynauhan pään.


Olkahihnassa on pituuden säätö. Pisimmillään hihnan päässä oleva papukaijahakanen on kiinni laukun sivun D-lenkissä. Hihnan voi myös pujottaa D-lenkistä läpi ja hakasen kiinnittää hihnan keskellä olevaan D-lenkkiin, jolloin hihnan pituus lyhentyy. Selkeää.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

bodyn jatkopalaa metsästämässä

Sain tuhlattua varmaan yli tunnin vertaillessani mahdollisuuksia ostaa netistä bodyn jatkopalan. Omat metallinepparini ovat liian isoja, ne eivät ole yhteensopivia bodyjen kanssa. Eli en voi tehdä niitä itse. Muutaman kivan näköisen jatkopalan löysin ja parista eri verkkokaupasta. Mutta sitten tuli vastaan nuukuus. Oikeastaan tuotteesta voisin kyllä maksaa sen 2kpl = 8.90€, mutta kun sen päälle tulee toimituskulut ja pientoimituslisä! Ihan uskomatonta! Toimitusmaksut ovat aina ne, missä alan peruuttaa, jos jotain olen ollut ostamassa. Silloin ärsyttää, jos varkkokaupat velottavat epätodellisten toimituskulujen perusteella. Haluan maksaa vain omasta toimituksestani, en muiden!

Joten ehkä päädyn samaiseen ratkaisuun, jolla tein esikoisellekkin jatkopalat, mutta eivät ne mitään kaunokaisia olleet: vanhasta, kuluneesta bodystä leikataan haaraosa paloiksi ja ommellaan oikealla tavalla yhteen. Niin tosiaan saa halvan jatkopalan, mutta ei niin nättiä. Tosin huomenna vielä etsin kaupoista, ennenkuin tuhoan yhtään bodyä. Tänään vein vielä kaikki vanhat äitiyspakkauksen tylsät bodyt neuvolan kierrätyslaariin, mutta eiköhän jostain vielä löydy joku, jonka voisi tuhota.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Paluu arkeen

*Herra O*
2 vko

Viimeiset kuusi viikkoa on mennyt niin hujauksessa, ettei edes ole ehtinyt huomata. Nyt pääsen palailemaan ah-niin-ihanaan-arkeen, kun häät ja nimiäiset on ohi. Ehkä nyt jää vähän aikaa myös päivittää blogiin kaikki, mitä on sanomatta jäänyt.

Tässä vähän muistilistaa itselleni, mistä pitää kirjoittaa:
Hiuskorut
Häämekko ja asusteet
Hääaskartelut ja koristeet
Lasten vaatteet
Ruokailuryhmä
Vauvan kestovaipat



torstai 29. syyskuuta 2011

Vauvan tarvikkeita suunnittelemaan

Näin ne asiat aina loksahtavat paikoilleen aina hassusti sattumalta. Viimeksi kun olin kirjastossa, juuri ennen vauvan syntymää sattumalta löysin uuden ompelukirjan, jossa oli ohjeita pirteisiin ja värikkäisiin lastenvaatteisiin ja tarvikkeisiin. Harvemmin kirjastoon edes tulee uusia käsityökirjoja. Lainasin siis sen. Selailin läpi ja ei siellä oikein mitään ommeltavaa ollut.

Eilen vauvan kotiuduttua kuitenkin törmäsin uuteen ongelmaan, vauvalle ei ole paikkaa olohuoneessa ja kun makuuhuone on aika piilossa, ei aina ja varsinkaan mölyisään aikaan viitsi jättää vauvaa yksin sänkyynsä. Itkuhälytin olisi ollut yksi tapa ratkaista asia. Mutta tarvitsihan vauva hereilläollessaankin paikan olohuoneesta. Sitten muistin yhden lastentarvikkeen ohjeen, joka kirjassa oli. Englanniksi sen nimi on Moses Basket. Yritin netistä vastaavia tuotteita suomeksi, korisänky oli lähin asiasana, jolla jotain löytyi. Mutta ne ovat sitten aina punottuja.

Mutta siis tässä netistä pari esimerkkiä. Nämä on kuitenkin punottu jostain luonnon materiaalista ja itse ajattelin tehdä sen kirjan tapaan kankaiseksi. Tässä sitten vauva saisi viettää aikaansa nukkuessaa ja hereillä, se suojaisi hieman vilkkaan, kolmevuotiaan esikoisen törmäyksiltä ja sen saisi hyvin mukaansa toiseen huoneeseen, kun ei voi vauvaa jättää esikoisen kanssa kahden.



Tai voisihan se olla vaikka virkattukkin. Pitäisi vain saada nopeasti tuo kori aikaiseksi, niin virkkaus taitaa jäädä pois laskuista.



Jos tuollaisen punotun saisi heti helposti ja nopeasti jostain, päätyisin sellaiseen. Kankaisen tekemiseen tarvitaan kuitenkin sellaisia tarvikkeita, joita pitää lähteä kaupasta ostamaan, kuten vaahtomuovia ja vanua. Löytyisiköhän kaupasta tuollaista virkattua koria, joka on muuhun käyttöön tarkoitettu? Kukapa ehtii lähteä kauppaan asiaa selvittämään...

Hah, ideoita satelee samalla kun yritän päivittää tätä tekstiä. Nyt tuli sellainen idea, jonka pystyn kaiketi toteuttamaan niillä tarvikkeilla, joita minulla jo on. Tai ainakin väliaikaisen ratkaisun siihen asti, kunnes jotain parempaa sattuu eteen tai on aikaa paneutua. Ideasta lisää myöhemmin, mieluiten valmiina...

Delivery :D

Herra X, 3260g 49cm.
27.9.2011 22:33

Vihdoin koitti kauan odotettu ilta ja pikkupoika päätti saapua maailmaan. Tapa, jolla hän sen päätti suorittaa, oli vähintäänkin erikoinen:)

Tässä siis SYNNYTYSTARINA, joten heikkohermoisimmat älkää lukeko tästä eteenpäin!
Ei kyllä hirveän verisiä yksityiskohtia ole luvassa...Mielenkiintoinen taksimatka vain...

Puoliltapäivin kävin neuvolassa terveydenhoitajan käynnillä, viikot 39+2. Terkkari varoitteli, että usein saman perheen lapsien syntymäviikot osuvat viikon sisälle toisistaan. Esikoisen viikot olivat 38+3. Samalla hän myös varoitteli, että supistukset voivat tulla tosi voimakkaina, niin voimakkaina alusta alkaen, ettei pysty puhumaan ym. Ja myös varoitteli, että synnytys saattaa edetä nopeasti, tuskin nyt parissa tunnissa, mutta nopeammin, kuin edellinen. Varsinkin nyt kun edellisestä synnytyksestä on alle 3 vuotta. Neuvoi vielä, että itse voi jouduttaa synnytyksen alkamista kävelemällä ulkona, ja ettei niinkään kannata hirveästi siivota kotona, kun siinä tulee enemmän vääränlaista rasitusta ja kiertoja vartaloon.

Neuvolan jälkeen mentiin esikoisen kanssa kotiin ja iltapäivällä lähdettiin sitten kävelylle rattaiden kanssa. Hirveän kauas en jaksanut kävellä, vaan menimme leikkimään kirjastoon. Kirjastossa törmättiin vielä esikoisen vanhaan päiväkodinhoitajaan, jolle kerroin, että vielä viisi päivää laskettuun aikaan, että hieman vielä odotellaan. Kello oli 18:30 ja mies soitti iltavuorosta, että pääsee lähtemään palkattomalle vapaalle nyt kotiin. Normaalisti työvuoro olisi loppunut klo.22. Lähdettiin sitten kotiin jatkamaan iltaa yhdessä.

Supistukset alkoivat n. kahdeksan maissa, ehkä puoli tuntia aikaisemmin, aluksi tietenkin vain mietti, oliko nämä nyt jo ne synnytyssupistukset vai harjoittelua. Laitoimme esikoisen yöunille ja kerroimme, että mummi saattaa tulla tänäyönä hoitamaan, kun pikkuveli taitaa syntyä. Kun supistelu oli jatkunut jokseenkin säännöllisenä, soitin klo 21 omalle äidilleni, (joka oli jo pitkään päivystänyt että milloin tulee hoitamaan esikoista, kun lähdelle sairaalaan) että tänäyönä varmaan lähdetään, mutta mene vaikka vielä nukkumaan, koska tuskin ihan heti tarvitsee tulla. No eipä mummi onneksi mennyt nukkumaan...

21.57 soitin Naistenklinikan synnyttäjien numeroon ja kerroin että synnytys on alkanut ja sinne oli tarkoitus tulla synnyttämään. Puhelimessa oli taas hyvin töykeä vastaanotto, että noh, mitäs se tarkoittaa, että synnytys on käynnistynyt. Vastasin, että supistusten väli on nyt n. seitsemän minuuttia ja ovat todella kivuliaita. ( Itse asiassa väli oli jossain vaiheessa ollut kaksikin minuuttia, mutta harventunut taas) Kätilö kysyi onko vesi mennyt ja vastasin, että ei, eikä mennyt esikoisellakaan ennen syntymää. Kätilö vastasi, että selvä, eli etkö pärjää sitten enää kotona? Sanoin, että ehkä hetken pärjään. Ja kätilö lopetti, että tulette sitten pikkuhiljaa, kun et enää kestä olla kotona. Ok. Tullaan sitten pikkuhiljaa. Puhelun lopetin supistukseen. Tässä vaiheessa supistukset alkoivat olla hyyyyyyyvin sietämättömiä ja kiljuin kivusta. Kun supistus suvaitsi mennä ohi sanoin miehelleni, että enhän esikoisen kanssa kiljunut vasta kuin sairaalassa, kun vauva oli lähellä syntyä. Että eiköhän aleta lähteä.

22.00 soitin äitini paikalle ja tiesin, että hän olisi perillä n. puolessa tunnissa. Tuon puolen tunnin aikana, en muista että supistukset olisivat antaneet ollenkaan rauhaa ja odottaminen oli todella raastavaa. Kasasimme kamat ja olimme lähtövalmiina, mieheni katseli parvekkeelta, milloin voisi soittaa taksin paikalle. Heti kun äitini näkyi, oli taksi tilattu ja hetkessä alaovella. Kiireessä lähdimme, minä enemmän ja vähemmän kiljuen. Hississä todellakin kiljuen, sori vaan naapurit. Ennenkuin pääsimme hissillä alakertaan tuntui jännä poksahdus ja vedet meni. Tämä oli ihan uutta minulle, koska aikaisemmassa synnytyksessä vedet meni tosiaan vasta sairaalassa ponnistusvaiheessa. Side kuitenkin piti vedet, eikä edes housuihin tullut tippaakaan. Olo helpottui ja sanoin, että se se varmaan kipuja oli aiheuttanut, että nyt on taas loistava olo, jatketaan vaan taksiin.

N. 22.30 istuimme taksin kyytiin ja taksi lähti liikkeelle. Taksi kääntyi ensimmäisestä risteyksestä ja n. 200 metrin päässä kotiovelta tuli niin järkyttävä supistus, että kiljuin, että nyt on tilattava ambulanssi! Taksi ajoi toisen risteyksen ja pysähtyi bussipysäkille. Olimme 500 metrin päässä kotiovelta. Tällä aikaa vauva oli alkanut jo tulla ja jouduin nostamaan pyllyn penkiltä. Penkiltä, jolle ONNEKSI mieheni oli päättänyt ottaa mukaan pyyhkeen. (Oli kyllä vielä jostain syystä kysynyt minun mielipidettä lähtiessä, kun kiljuin tuskasta ja yksi pyyhe ei sattunut kiinnostamaan pätkääkään.) Heti kun taksi pysähtyi, huusin, että nyt on päästävä makuulleen ja mieheni siirtyi omalta paikaltaan ulos ja pääsin makaamaan takapenkille. Huusin miehelle, että mene ottamaan multa housut pois, vauvan pää oli jo ulkona ja oli todella hankala löytää asentoa, kun housut oli jalassa. Vauvalla ei ollut tilaa tulla ulos. Taksikuski soitti samalla ambulanssia. Hätäkeskus vastasi 22.33.

Kun housut oli kintuissa käskin miestäni ottamaan vauvan päästä kiinni, ja ponnistin yhden pienen ponnistuksen. (Siihen asti pidätin ponnistusta, se oli todella vaikeaa!) Vauva pulpahti ulos ja mies otti kopin. Sitten otin vauvan syliin. Vauva rääkyi jo miehen käsissä ja oli ihanan vaaleanpunainen. Vauva köllötteli sylissäni ja mies lähti selvittämään tilannetta hätäkeskuksen kanssa taksikuskin välityksellä ja välillä itse puhelimessa. Vauvan päälle kaivoin sairaalakassistani vähän suojaa omista vaatteistani ja pyysin kysymään vielä hätäkeskuksesta, että mites napanuora. Sen käskettiin antaa olla. Radiossa soi "little less conversation, little more action please" :D

Istuin taksissa vauva sylissä, ja naureskelin, ettei voi olla totta. Tässä vaiheessa kun tiesin vauvalla ja itselläni kaiken olevan hyvin, yritin vakuutella samaa miehelleni. Uskoi se lopulta. Taksikuski seisoskeli koko toimituksen aikana kaukana autostaan, meistä kaikkein järkyttyneimpänä. Kuuntelimme vauvan kanssa radiota, tarkastelin raajoja ja käskin mieheni kaivaa kameran esiin, eihän tätä muuten kukaan uskonut.

Ambulanssi saapui paikalle n. viiden minuutin kuluttua. Itse kyllä arvioin ajan pidemmäksi. Punapukuisia onnittelijoita tulvi taksiin sisään ja kyselemään vointia. Ottivat raporttia tapahtuneesta. Kysyivät, että kumpi tuli ja sanoin, etten kyllä ehtinyt tarkistaa, mutta poika piti olla tulossa. Tarkastivat vähän vauvaa ja hetken päästä päästiin siirtymään paareille ja niillä ambulannssiin. Makoilin paareilla ja vauva oli sylissäni ja päällä lämpöpeitto. Sain taas leikata napanuoran, kun vauvan isä ei taaskaan halunnut. Istukka jätettiin paikoilleen ja ensihoitajat sanoivat, että jos alkaa ponnistuttaa, niin pitää kertoa. Ei alkanut. Ensihoitajat keskustelivat keskenään, että pitäisikö laittaa aukiolo varmuuden vuoksi. Hoitajia oli yhteensä kolme, käsittääkseni kaksi vakihenkilökuntaa ja yksi harjoittelija, saatan olla väärässäkin. Jostain takaani hoitaja sanoi, että joo laitetaan ja vieressäni istunut alkoi kaivaa tarvikkeita. Siis tarvikkeita kanyylin laittamiseen kämmeneen varmuuden vuoksi, jos tippaa jossain vaiheessa tarvittaisiin. Sanoin, etten kyllä haluaisi, että jos ei ole pakko, niin älkää laittako, oloni on ihan hyvä. Inhoan pistelyä. Ei tarvinnut laittaa. Matka Naistenklinikalle alkoi ja köröttelimme perille.

23:05 Meidät kirjoitettiin sisään synnärille ja hoitajat siirivät minut ja vauvan sairaalan sänkyyn. Sairaalan kätilö kysyi, mikä tulisi vauvan syntymäajaksi ja totesimme, että vauva syntyi samalla hetkellä, jolloin hätäkeskus sai puhelun. Muuta havaintoa ajasta ei ollut. Kiitimme ensihoitajia jotka lähtivät jatkamaan öistä aherrustaan. Me jatkoimme köllöttelyä ja tilanteen ihmettelemistä. Jälkeiset synnytettiin, vauva mitattiin, pestiin ja puettiin ja elo jatkui, kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan.

Kaikki oli ohi kolmessa tunnissa, tai siis vauva maailmassa supistusten alkamisesta. Kaikki kysyvät, että jätitte sitten sairaalaa lähdön hieman viimetippaan, mutta siitä ei oikein ollut kyse. Kaikki vain eteni odotettua nopeammin ja edes kun taksi lähti, en osannut kuvitella että olisi jo aika synnyttää. Eikä missään ohjeisteta, että joskus on parempi jäädä kotiin, kuin lähteä ollenkaan. Aina vaan neuvotaan olemaan kotona niin pitkään, kunnes ei enää itse pärjää, tai supistukset tulevat tietyin väliajoin ja sitten lähtemään sairaalaan. Jälkikäteen pystyy ehkä sanomaan, että olisi voinut aavistaa vauvan olevan jo syntymässä kun supistukset olivat ihan helvetillisiä, eikä niillä ollut kunnollisia välejä.

Mutta helpommin kaikki kävi näin. Ilman turhia välikäsiä ja kontrollointia. Homma hoitui hetkessä ja kaikki voivat toimituksen jälkeen hyvin. Pääsimme lapsivuodeosastolta pois seuraavana päivänä, kun vauva oli 15 tunnin ikäinen.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Hääaskartelua, kutsukortit


Kutsukorttistressi tuli, kun ensimmäinen vaihtoehtomme,
tilata valmiit painetut kutsut kaatui epämukaviin ongelmiin. Olimme suunnitelleet jo valmiiksi kutsut eräässä nettikaupassa ja olimme aikeissa tilata kortit. Sitten vähän katseltiin, millaista palautetta firma oli saanut ja kaikki keskustelut liittyivät huonoon palveluun ja saapumattomiin tilauksiin. Kaiken lisäksi toimitusaika oli aivan järjetön. Tarvitsimme kutsut nopeammin ja halusimme ne varmasti saapuvan :D Voitko kuvitella?

Sitten hylättiin se suunnitelma ja ruvettiin suunnittelamaan käsintehtäviä kutsukortteja. En kuitenkaan halunnut hirveän leikkaa-liimaa tyylistä ( vaikka juuri sellainenhan tämä on), mutta esimerkiksi liimattavia sydämiä, organzanauhaa ja satiinirusetteja halusin välttää. Halusin yksinkertaista ilmettä.

Niin tulin suunnitelleeksi tällaiset kortit, joissa kyllä liimaamista riitti, mutta ilme ei ole rönsyilevä. Kortti on kaksipuoleinen, ja siihen on käytetty kolmea eri paperia eri kerroksiin. Keskimmäinen rosan värinen kartonki, sitten hopean värinen kuvioitu paperi, joka luo korttiin paspikset ja päällimmäisenä helmiäispaperi, jolle on printattu kutsun tekstit. Helmiäispaperi on itse rei'itetty reunoilta pitsimäiseksi. Yksityiskohdiksi tekstikappaleiden väliin on vielä laitettu helmiäisvalkoiset pyöreät kohotarrat.

Pitsirei'itin oli kyllä ehdottomasti hyvä hankinta! Hinta oli n. 11€.
Kulmien rei'ittäminen oli hieman haasteellista.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Hääaskartelua, paperikukkia

Muutaman kukkasen olen saanut valmiiksi, yhden kukan valmistamiseen arvioisin optimistisesti menevän n. 5 minuuttia, jos sarjatyönä tekee.
(Todellisuus lienee lähempänä 10minuuttia)

Keltainen= oltermannimainos
Pinkki= lotus embo mainos
Roosa= jaffa zombie fruit mainos
:D

Kukkien kiinnittämiseen pallon muotoon (=kimppu)ajattelin aluksi käyttää mm. tiimarista saatavia styrox-askartelupalloja. Tänään kävin sellaisen ostamassa ja se maksoi 2€ kpl! En tajunnut sitä kaupassa, että on keksittävä joku muu keino, koska muutaman kukkakimpun tekemiseen menisi ihan hölmönä rahaa! Ja kun muut kimpun materiaalit ovat lähes ilmaisia. Siis rautalanka ja helmet.

Onneksi tuolle minun miehelle tuli eilen uusi tietokone, jonka pakkauksissa oli paljon tällaista solumuovia. Älyttömän hyvä ja helppotyöstöinen materiaali tarvitsemaani käyttötarkoitukseen ja oikeastaan parempi, kuin styrox. Tämä on sen verran pehmeämpää, että ohuempikin rautalanka sujahtaa sisään tunkematta ja taipumatta.


Näin syntyi hyviä palloja kimppujen pohjiksi.
Materiaalia on vielä sen verran, että saa muunkin muotoisia alustoja kukille,
jos ilmenee tarvetta, esim. rinkula, jos haluaa kranssin,
kartion jos haluaa korkeaa pöydälle
tai vaikka tikkuja pystyyn, ym.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Morsiuskimppu

Morsiuskimppuni paikasta kilpeilevat seuraavaan tyyliset kimput:



Hieman omia ajatuksiani vastaan taisteleva, oikeista kukista tehty kimppu.
Hyviä puolia olisi tietenkin se, etteivät vanhukset saisi sydänkohtausta nähdessään morsiuskimppuni ja ettei sen väsäämiseen mene kymmeniä tunteja.
Huonoja puolia sen kertakäyttöisyys ja rahan laittaminen 'turhaan' asiaan.



Paperista tehty kukkakimppu, johon ei käytännössä kulu rahaa ollenkaan.
Näitä taiteltuja kukkia olen päättänyt käyttää ainakin muualla häiden somisteena,
ja sama linja jatkuisi siis kimpussakin.

Valintaan vaikuttaa oikeista kukista tehdyn kimpun hinta-arvio
ja paperikukkakimpun sopiminen hääpukuuni.

torstai 22. syyskuuta 2011

Hääkukat

Haluaisin järjestää häistämme tietyiltä osin mahdollisimman taloudelliset ja ekoystävälliset. Näihin tiettyihin osiin kuuluu ainakin kukat ja kynttilät. En pidä siitä, että ostetaan viljeltyjä kukkia kalliilla, koristellaan iso tila ja lopulta kukat päätyvät tunkiolle. Sitäpaitsi enemmän minun näköistä olisi ratkaista asia muulla tavalla, esimerkiksi näin:
(Niin, häät ovat marraskuussa, joten ykkösvalintaani, luonnonkukkia ei ole saatavilla...)

Näistä saa kauniin morsiuskimpun. Voisi vaikka tehdä aikakausilehdistä.


Kukkapuu, esimerkiksi noutopöytään, ovenpieleen tai muualle, aika näyttävän ja ison saisi.


Kranssi ulko-oveen tai muihin oviin, sopisi myös pöydälle makaamaan.


Ja lisäksi vielä kynttiläajatuksia. Juhlapaikassamme ei saa polttaa oikeita kynttilöitä, joten jos haluamme pimenevään iltaan tunnelmaa, on se tehtävä led-kynttilöin. Ne vaan eivät mitään hirveän kivoja ole, kun tarvitsevat virtaa ja loppujenlopuksi pienet tuikut ovat aika kertakäyttöistä kamaa. Kuka ostaa yhteen tuikkuun kolme nappiparistoa,
kun ne ovat kuluneet loppuun?

Joten jos muutaman ladattavan led-kynttilän hommaisi, pitäisi niiden muulla tavoin olla muhkeat ja näyttävät. Esimerkiksi näin:



Ja näinhän se hoituisi, jos saisi oikeita kynttilöitä polttaa...


Ja karkkibuffet ideaa..

Taiteltujen paperikukkien ohje tulee tässä:

  1. Fold the paper in half diagonally. This will make a triangle.

  2. Fold the left and right corners up to the top of the triangle. This make a square.

  3. Fold the same points down. The folded edge will line up exactly on top of the outside edge of the square.

  4. Open up the flaps you have just created and flatten them.

  5. Fold the top triangles towards you so they are level with the edges of the paper.

  6. Fold the side triangles in along the crease you made earlier.

  7. Glue the outside triangles together to make the petal.

  8. Make four more petals and glue them together to make the full flower.

    Lisäksi kun kukka on valmis, siihen voi laittaa varren esimerkiksi coctail-tikusta tai kaksinkerroin taitetusta rautalangasta, jossa helmi taitteessa (ettei liu-u kukan sisään).