maanantai 5. maaliskuuta 2012

Korurintamalla


Olen nyt hurahtanut korujen tekoon, ja olen ostellut netistä kaikkea kivaa ja tarpeellista koruaskartelukamaa. Lemppari on puuhelmet, mutta siinä sivussa tuli tehtyä kolibrikorvikset:) Onneksi näitä voi aina purkaa ja käyttää uudelleen, niin ei tarvitse olla varma jokaisesta helmestä, jonka käyttää ja jorusta, jonka tekee.

Kesken on monta korua ja lahjaksi tulee moi varmasti näitä saamaan;)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Rengasliina


Eilen kaivoin kätköistä yhden tekeleeni, rengaskantoliinan, kun pikkutyyppi ei taaskaan viihtynyt yksin puuhailemassa, eikä isoveikan ja isin kanssa leikkimässä, vaan piti päästä äitin syliin. Mutta äidilläpä oli kädet täynnä tekemistä. Sitten muistin kantoliinan, jonka ompelin esikoisen aikana, mutta sitä ei silloin taidettu käyttää. Poika oli liinan valmistuessa jo niin iso, ettei suostunut opettelemaan uutta tapaa. Esikoista kannettiin pitkässä trikooliinassa, ja silloinkin aika pienenä.

Liinan materiaali on tiivistä ja vahvaa markiisityyppistä kangasta, renkaan oikeita kantoliinarenkaita, olan kohta on topattu vanulla ja reunoissa koristeena ohytta kukkakangasta. Tämä on aika paksu ja kitkainen, niin luisuu renkaista aika huonosti, mutta samasta syystä tuntuu tukevalta ja turvalliselta.

Olen siis epäröinyt liinan toimivuutta, mutta ajattelin silti koittaa. Ainakin näin istuen saatiin hyvä asento. Ja pitää varmaan lonkalle opetella tällä, kun kantorepulla saa vaan eteen tai selkään kasvot kantajaan päin. Ai niin, pitää muuten se selkäkanto opetella...

Näitä kantovälineitähän voisi omistaa vaikka yhden joka sorttia, niin aina saisi mieleisen vaihtoehdon kuljettamiseen, eikö?

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kirjasta koru

Idean tähän työhön olen saanut käsityölehteä lukiessa. Siinä tehtiin helmiä kirjan sivuista. Yhtään en muista minkälainen itse koru oli, mutta muistan vain, että sen ohjeen helmet olivat piparireunaisia. Tässä oma versioni, hieman vielä keskeneräisenä. Kaikki kappaleet olen leikannut saksilla.

Koru on siis vielä keskeneräinen..





I Candy Peach Blossom kokemuksia

Meillä on ollut nyt viisi kuukautta käytössä nämä tuplarattaat. Aluksi alakertalainen matkusti vauvakopassa, joka nyt sitten vaihdettiin istuimeen. Vauvakopasta loppui tila ja varsinkin talvivaatteet päällä viisikuinen vauva ei oikein mahtunut enää oleilemaan kopassa (eikä muutenkaan siellä viihtynyt).

Alempi vauvakoppa on pienempi, kuin yläpuolelle tuleva olisi. Kopan pienuudesta olenkin saanut kanssakulkijoilta kommenttia, että eipä kauhean iso vauva mahdu siellä kulkemaan. No nyt tuli koko vastaan, meidän matkustaja on vissiin alle 65cm pitkä. Kesävetimissä vielä mahtuisi. Mutta tässä vaiheessa muissakin rattaissa pitää siirtyä kopasta pois. (Siis saa siirtyä,  ja pitää jos vauva ei enää halua matkustaa vauvanlaisesti...)

Alempi istuin pääsi siis ensikosketuksiin oikean kyytiläisen kanssa. Istuimen koko taas aluksi jännitti, mutta testasimme ensin kolmivuotiaalla, jotta osaisi arvioida kuinka pitkäikäiset nämä rattaat loppujenlopuksi ovat... Noh, kolmivuotias, 98cm pitkä pystyy kyllä auttavasti matkustamaan alakerrassa. Ihan hirveästi tilaa ei kyllä jää, mutta kaikkea ei voi saada...

Alemmassa istuimessa on teoriassa kaksi kallistusasentoa ja jää valmistajan suositusten mukaisella käytöllä hyvin makaavaan asentoon kaikista istuvimmillaankin. Sitten kun itse säätää hiukan, niin istuimen saa lähes yhtä istuvaan asentoon, kuin ylemmän istuimen. Kaikki tämä siis tietenkin omalla vastuulla. Mutta mielestäni toimisto oli sekä turvallinen lapsen kannalta, että kestävä rattaiden kannalta. Vauva on tykännyt huomattavasti enemmän matkustaa istuen, kuin maaten. Matkustajan liikuttelu istuimeen ja sieltä pois tapahtuu tässäkin, niinkuin vauvakopassa, aika minimaalisesta tilasta. Harjoittelua vaatii, ennenkuin keksii järkevimmän tavan laittaa lapsi istumaan ja ottaa pois. 

Istuimen kuomu on tosi löysä ja valuu kasaan tuulessa ja pompuissa. Ylemmässä istuimessa ja vauvan kopassa ongelma oli päinvastainen, se oli jäykkä ja piti ruksuttavaa ääntä aina sitä liikuteltaessa. Tämä on nyt sitten myös äänetön...

Talvisäillä rattaiden työntäminen ei ole ollut hirveän suuri ongelma. Paitsi silloin, kun teitä ei ole aurattu tai aura on jättänyt kumpareet kävelytielle. Pikemminkin nyt kevätauringon pehmentäessä tiet pupuksi, on lähes mahdoton liikkua eteenpäin. Me kuljemme näillä lähinnä kauppaan ja sellaista pientä matkustamista. Välillä peruuttaen. Lumikeleissä huonointa on ollut katujen hiekoitus, joka tarttuu renkaisiin ja tällä hetkellä kaikki renkaan ovat ihan kauhean näköiset, niihin on jäänyt tuhottomasti kiviä kiinni ja kivien tekemiä reikiä on paljon. Aluksi yritin irroittaa kiinni jääneet kivet, mutta sittemmin luovutin:) Mutta hapertumista en ole huomannut, toimivat edelleen tehtävässään. Mutta luulen, että ne on ensimmäinen osa, mikä pitää joskus uusia.

 Täysin makaava asento

"Istuva" asento

Aikaisemmin postaamani lista plussista ja miinuksista näyttää edelleen pitävän paikkansa myös nyt käytön jälkeen:


PLUSSAA:
-Ketterät, mukavat työntää.
-Pienet.
-Riittävän pienet myös jatkossa yhdellä lapsella,sitten kun pelkästään kuopus tarvitsee näitä.
-Kauniit:)
-Helposti säädettävissä makuulle.
-Hyvä teleskooppiaisa, riittävän pitkä myös kun alakoppa paikoillaan, jalat ei kävellessä osu.
-Yhden käden korkeussäätö aisassa.
-Mahtuvat bussiin siinä missä tavallisetkin vaunut.
-Helposti saa alakopan pois ja kiinni ( mies tosin eri mieltä).
-Yhden lapsen rattaina paljon tavaratilaa.

MIINUSTA:
-Alimpaan koppaan vaikea laittaa lasta ja ottaa pois aisan takia.
-Alemmassa istuimessa sama ongelma.
-Tuplina ei juurikaan tavaratilaa tai sinne pääsee vaikeasti käsiksi.
-Kasattaessa istuimet otettava pois, eivät mene kovin pieneen tilaan.
-Kopan kuomu raksuu kovalla äänellä, kun sitä säätää ylös ja alas.
(vauva ehdollistanut sen äänen nukkumiseen).
-Alakiinnikkeisiin ja yläkiinnikkeisiin menee vain tietyt istuinyksiköt. Meille ostettiin vain alakiinnikkeisiin sopiva vaunukoppa, jolloin kun kuskaa pelkkää vauvaa, niin koppaa ei voi siirtää yläkiinnikkeisiin, vaan koko komeus on mukana. Tosin silloinkin ketterä ja suht pieni.
-Hoitolaukkua ei voi roikuttaa aisassa ainakaan, kun alakoppa kiinni.
-Kivet tarttuvat renkaisiin.

EDIT VUODEN KÄYTÖN JÄLKEEN:
Edelleen tykkään näistä rattaista:) Muutama asia on tässä lapsien kasvaessa tullut taas huomattua, eli
-100cm (3.5-4v.) lapsi ei mahdu kunnolla isoimpaan istuimeen, vaan polvet jäävät aina koukkuun, kun jalat astimella.
- Nuorempi, nyt 1v. ei oikein hereillä ollessa suostu matkustamaan alakerrassa.
-Tekstiilit vaikeasti pestävissä.
+Mikään osa ei ole mennyt rikki!
+Tekstiilit ehjät.
+Hoitolaukku aisassa-ongelman ratkaisuksi meillä on aisassa tarvikepussi eli stroller organizer.

EDIT 1.5 VUODEN KÄYTÖN JÄLKEEN:
-Pienempi lapsi mahtuu enää juuri ja juuri alakertaan. 
+Yläkerrassa pienempi mahtuu hyvin matkustamaan ja kun tarvitaan vain yksi matkustusyksikkö, jossa pienempi matkustaa, niin tykkään näistä. 
-/+ Vaikka kivet ovat aina tarttuneet renkaisiin, ei mitään hajoamista ole vielä havaittavissa. 
- Jotkun taitekohdat tekstiileistä alkaa hapsottua.

Merinovillahousut 70cm


Tässä erään päivän pikaompelusprojekti, villahousut merinovillasta. Materiaalin ostin joskus kauan jostain verkkokaupasta. Merinovillasta on tullut aiemminkin ommeltua villahousut. Nämä tuli nyt yksinkertaisesta neuloksesta, joten ovat tosi ohuet. Eivät hirveästi pidä kosteutta, mutta ihan vaan lisävarmistuksena välillä käytetään.

Yövaippa paras no.3


Nyt valmistui yövaippaprojektin toinen vaippa, kaksi vielä tulisi materiaaleista, toinen on jo leikattu. Yhden vaipan pelkkään ompelemiseen meni 40 minuuttia tehokasta työaikaa. Lisäksi aikaa kului mm. saumurin öljyämiseen ja vauvan rattaiden keikuttamiseen parvekkeella.