sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Rengasliina


Eilen kaivoin kätköistä yhden tekeleeni, rengaskantoliinan, kun pikkutyyppi ei taaskaan viihtynyt yksin puuhailemassa, eikä isoveikan ja isin kanssa leikkimässä, vaan piti päästä äitin syliin. Mutta äidilläpä oli kädet täynnä tekemistä. Sitten muistin kantoliinan, jonka ompelin esikoisen aikana, mutta sitä ei silloin taidettu käyttää. Poika oli liinan valmistuessa jo niin iso, ettei suostunut opettelemaan uutta tapaa. Esikoista kannettiin pitkässä trikooliinassa, ja silloinkin aika pienenä.

Liinan materiaali on tiivistä ja vahvaa markiisityyppistä kangasta, renkaan oikeita kantoliinarenkaita, olan kohta on topattu vanulla ja reunoissa koristeena ohytta kukkakangasta. Tämä on aika paksu ja kitkainen, niin luisuu renkaista aika huonosti, mutta samasta syystä tuntuu tukevalta ja turvalliselta.

Olen siis epäröinyt liinan toimivuutta, mutta ajattelin silti koittaa. Ainakin näin istuen saatiin hyvä asento. Ja pitää varmaan lonkalle opetella tällä, kun kantorepulla saa vaan eteen tai selkään kasvot kantajaan päin. Ai niin, pitää muuten se selkäkanto opetella...

Näitä kantovälineitähän voisi omistaa vaikka yhden joka sorttia, niin aina saisi mieleisen vaihtoehdon kuljettamiseen, eikö?
Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Anonyymi6. maaliskuuta 2012 klo 18.36

    Todellakin! ;)
    Pitkää ja lyhäriä, reppua ja neliötä, rengasliina.. Hyvältä näyttää tuo teidän liina! Mulla S selässä neliöliinassa, se on helppo ja en pitkällä liinalla en oo saanu aikaiseksi opeteltua edes. Mut pitää se pitkäkim liina silti olla ku joku päivä innostun opettelemaan :)

    V

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)